Tarinani

Olen Sari Savolainen, talousneuvos, kauppatieteiden ja filosofian tohtori ja muutoksen puolestapuhuja liiketoiminnan ja tieteen rajapinnassa. Kohta neljän vuosikymmenen ajan olen seurannut yritysten ja organisaatioiden ongelmia ihmisten johtajuudessa: keskinäisen luottamuksen puutetta, mikromanagerointia ja ilotonta puurtamista.

Totuus on, että suurin osa näistä ongelmista ratkeaisi niillä opeilla, jotka ammensin isoisältäni jo lapsena – keskustelulla, toisen ihmisen arvostamisella ja kunnioittamisella. Näihin maanläheisiin oppeihin yhdistän akateemisen ymmärrykseni, liiketoimintalähtöisen ajattelun ja halun muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi meille kaikille.

Henkinen kotini on pappani vuonna 1956 rakentaman hirsisen savusaunan terassi. Tällä terassilla ja sen läheisyydessä olen kasvanut lapsuuteni leikkien ja nuoruuteni savusaunan leppähaloilla lämmetessä pappani kanssa jutellen elämästä, luonnosta ja yhteiskunnasta. Suurin viisaus, jonka pappani minulle opetti, oli onnellisuus ja kuinka se ei ole millään tavalla sidoksissa rahaan, valtaan tai menestykseen. Onnellisuus syntyy syvällä ihmisessä ja jokaisen on itse se sieltä kyettävä löytämään.

Papallani oli rahasta ja omaisuudesta puhuttaessa tapana sanoa, että käärinliinassa ei ole taskuja. Hän nautti yksinkertaisesta elämästään ja sanoi usein olevansa onnellinen. Ihailen edelleen monella tavalla pappaani. Hän oli sotimassa toisessa maailmansodassa alusta aivan loppuun saakka. Hän usein kertoi sotakokemuksistaan ja siitä, kuinka moni mies kaatui hänen rinnaltaan. Sodan päätyttyä hän ja mummoni saivat 1870 perustetun tilan asuakseen ja viljelläkseen. Pappa itse raivasi pellot, rakensi talon, aitan ja eläimille navetan. Äitini syntyi pappani taistellessa Suomen itsenäisyyden puolesta rintamalla.

Muistan vieläkin varhaislapsuudestani isovanhempien tilan eläimiä, navetan vasikan, lehmät joita pelkäsin, kanat, hevosen ja talon vahtikoiran. Olen siis kasvanut lapsuuteni vahvasti yhteydessä luontoon ja isovanhempien tilan jäätyä minulle elän edelleen tässä vahvassa yhteydessä. Keskustelut pappani kanssa vaikuttivat vahvasti myös arvoihini. Opin arvostamaan erilaisia ihmisiä ja kunnioittamaan vanhempien sukupolvien elämänviisautta ja -kokemusta. Opin, että ihminen on osa luontoa ja kuinka tärkeä ihmiselle on yhteys luontoon. Opin, että yksinkertainen on kaunista ja jokainen voi tulla toimeen toisen ihmisen kanssa. Opin myös sen, että ei ole sellaista asiaa, joka ei keskustelemalla selviä.

Pappani opit ovat aina olleet osa tapaani toimia johtajana. Olen aina antanut johdettavilleni vastuuta ja johtamisfilosofiani on mahdollistaa alaisteni onnistuminen työssään. Minulla on aina ollut ja edelleen minulla on aina aikaa kohdata toinen ihminen. Minulle jokainen ihminen on yhtä tärkeä, enkä koskaan ole suostunut kumartamaan kuvia. Minulle jokaisen on itse osoitettava oma arvonsa toiminnallaan, olipa titteli sitten mikä hyvänsä.